Toisen opiskeluvuoden syksynä jatketaan siitä, mihin ykkösen keväänä jäätiin: rämmittävänä on runsaasti anatomiaa ja histologiaa, kemian korvaa biokemia eikä venäjän kielen opinnoista tai liikuntatunneista päästä ainakaan Russian mediumilla eroon. Uusina alkavat koko toisen vuosikurssin jatkuvat fysiologia ja filosofia, minkä lisäksi syksyllä opiskellaan myös hieman katastrofilääketiedettä ja oikeustieteen perusteita. Vaikka opiskeltavan asian määrä ei vähenekään, kokee moni silti toisen vuosikurssin ensimmäistä helpommaksi, sillä opiskelutekniikka on kielitaidon ohella jo hioutunut, eikä kaikki asiakaan ole enää täysin uutta.

Anatomiassa käydään syksyn aikana läpi aistielimet, aivo- ja selkäydinhermot sekä verisuonet. Opiskelijaparan mieleenpainamiskapasiteesta kilpailee niiden kanssa ensisijaisesti biokemia, jossa ulkoa opeteltavia kaavoja ja reaktiosarjoja riittää – ja koska Venäjällä ollaan, ne pitäisi opiskella jo ennen seminaaria, koska tunnit alkavat niiden hallintaa testaavilla kokeilla.

Varsinkin syyspuolen fysiologia pureutuu lähinnä solutason ilmiöihin. Seminaaritunnit ovat pisimmillään lähemmäs nelituntisia, mutta niihin kuuluu teoriapuolen lisäksi käytännönläheisempiä demonstraatioita – ja niiden pohjalta laadittavia laboratorioraportteja.

Luonnontieteiden ohella suuri osa viikkotunneista uppoaa vielä kakkosellakin humanistisiin aineisiin: filosofiassa kahlataan läpi suurin piirtein lukion pakollisen kurssin verran asiaa, mutta alkuperäiskirjallisuuden pariin patistellaan lukioaikoja hanakammin. Harva kuitenkaan ehtii filosofian perusteoksiin muilta opiskelukiireiltään tarttua, joten kurssin anti jää siihen uhrattuun tuntimäärään nähden vähäiseksi.

Toisen vuosikurssin puolivälissä koittaa anatomian tentti, jota moni on pelolla odottanut jo opintojen alusta asti. ”Ei se nyt NIIN paha ollut”, sanoo moni jälkeenpäin, mutta anatomian läpäiseminen on silti monelle yhden via dolorosan loppu ja paremman opintomenestyksen alku. Kakkosen kevättä kutsutaankin joskus kultaiseksi lukukaudeksi: varsinkin, jos mikrobiologiaan ja kansanterveystieteeseen (”hygienia”) sattuu joku vähemmän vaativista opettajista, jää opintojen ohessa aikaa loppukevään auringollekin.

Kirjoittaja on kliinisen vaiheen opiskelija venäjänkielisellä yleislääketieteen linjalla.